Takauksella tarkoitetaan yleensä juuri henkilötakausta. Silloin lainan velallisen maksuvelvoitteen ottaa vastattavakseen joku toinen henkilö lainan ottajan lisäksi. Yleensä henkilötakaaja on joku velallisen lähipiiristä, kuten perheenjäsen tai sukulainen, mutta se voi olla myös joku ulkopuolinen henkilö, joka haluaa auttaa velallista saamaan lainan ja samalla vastata sen maksusta. Henkilötakauksessa voi ottaa takaukseen joko osan lainasta koko lainan. Yleensä takaus konkretisoituu silloin, kun lainan ottaja ei selviydykään lainan maksusta ja laina erääntyy. Jos velallinen todetaan maksukyvyttömäksi, maksuvelvollisuus siirtyy takaajalle.
Henkilötakaajaa sitoutuu takaukseen, eikä siitä voi vapautua enää myöhemmin, ellei velkoja suostu siihen. Takaajan vastuu velasta ulottuu hänen koko omaisuuteen, joten pahimmassa takauksessa velka voidaan ulosmittauksen kautta lunastaa häneltä pois. Tämän vuoksi takaajaksi ryhtyminen on aina riski ja sitä tulee harkita tarkkaan. Nykyisin takaajaksi ryhdytään enää harvoin. Mikäli takaussumma on enemmän, kuin mitä takaajalla on varaa maksaa, kannattaa miettiä, kannattaako takaajaksi ryhtyä ollenkaan.
Aiemmin henkilötakausta käytettiin mm. asuntolainojen takauksena, mutta nykyisin se on enää harvinaista. Henkilötakaus voi silti olla vielä monen lainan vakuutena ja esimerkiksi yritysten lainoissa yrityksen vastuuhenkilöt ovat yleensä henkilötakaajina yrityksen lainoissa. Henkilötakausta voidaan kuitenkin käyttää ns. täytetakauksena myös asuntolainoissa, jolloin osa lainasummasta taataan henkilötakauksen kautta. Nykyisin eritysesti nuoret henkilöt voivat käyttää valtiotakausta asuntolainoissaan, joten tämä takausmuoto ei ole enää niin suosittu.